Verta, hikeä ja t-paitoja

Sarja herätti valtavasti ajatuksia. Eniten ehkä järkytyksiä. Järkyttävää, kuinka huonoa palkkaa työntekijät saavat. Se, että siitä on puhuttu; älä osta halpoja vaatteita koska työntekijät pelloilta tehtaisiin saakka saavat huonoa palkkaa, ei ole herättänyt siihen tosiasiaan, että heidän päiväpalkkansa pyörii 3-4€/pv. Tämän sarjan myötä siitä tuli paljon konkreettisempaa kuin aiemmin koska nämä neljä suomalaista nuorta tekivät sitä työtä, saivat lämpöhalvauksia ym ja pitkän päivän palkka oli 3€. Työ oli raskasta ja uuvuttavaa. Se oli niin fyysisesti kuin henkisestikin raskasta.

Toinen järkyttävä asia oli se, kuinka suurista tehtaista missä vaatteita värjättiin, kaikki se kemikaaliseos tuli putkista viereisiin jokiin. Mistä sitten taas runsas eläimistö joi ja ihmiset ottivat käyttövettä. Vesi oli kemikaalien värjäämää. Uskomaton määrä myrkkyjä vain kaadettiin vesistöihin. Ehkä se siellä ei ole niin paha asia heidän mielestään, me täällä suomessa olemme tottuneet siihen ettei kemikaaleja saisi kaataa maahan. Meillä täällä pyritään huolehtimaan puhtaudesta. Meillä on erilaisia lajittelupisteitä ja meillä on lainsäädäntö.

Myöskin huomiota herätti se, kuinka he tekevät ympäripyöreää päivää. Niin miehet kuin naisetkin. Silti naisen palkka saattaa olla huonompi syystä, että mies on vahvempi?  Ympäripyöreän päivän lisäksi he saattavat asua tehtaiden yläkerrassa. Vapaa päiviä saattoi olla 1 viikossa. Pahimmillaan niitä oli 4 vuodessa. Suomessa me sentään asumme omassa kodissa, harvoin on työpaikan yhteydessä asunto. Ja vaikka olisikin asunto työpaikan yhteyessä, se ei tarkoita sitä, että työkaverit roikkuisivat päivästä toiseen vieressä. Suomessa meillä on pyritty selkeästi erottelemaan työ- ja vapaa-aika. Toisin kuin tuolla. Heräät aamulla, kävelet alakertaan, teet työt, lopetat työt, kävelet yläkertaan samalla kun samat ihmiset pyörivät ympärillä. Eräs pomo jopa kertoi, kuinka kätevää se on kun työntekijät asuvat samassa paikassa, niin heidät voidaan pyytää töihin jopa yöllä. Se siitä ihanasta yksityisyydestä. 

Samoin työtahti oli aivan järjetön. Eräällä tehtaalla työpari saattoi valmistaa 1200kpl vaatekappaleita päivässä ja silti päivän palkka oli 3€. He tietysti ovat tottuneet nopeaan tahtiin ja työ on heille jo rutiininomaista, mutta täällä se tuntuu aivan kauhealta. 

Mutta onneksi, siellä kierrätettiin paljon muovijätettä. Mistä sitten taas tehtiin uusia asioita. Kuinka paljon saisimmekaan kierrättämällä aikaiseksi. 

Ajatukset siitä, millainen minä olen kuluttajana ovat tällä hetkellä hivenen ristiriitaiset. Ostan aika paljon vaatteita ym kirppareilta, mutta ostan myös uutta vaatetta silloin tällöin. Onnekseni voin sanoa, että en käytä vaatteitani vain paria kertaa vaan käytän ne aivan loppuun ja senkin jälkeen otan talteen esim ehjät vetoketjut. Jos on vaatteita mitä en syystä x enää käytä, jos ne ovat ehjiä, lahjoitan ne eteenpäin. Rikkinäiset heitän pois, useimmiten itseasiassa poltan ne pesässä, hyötylämpöä jne. Pyrin myös ostamaan huonekaluja käytettyinä, jopa väärän väriset käy koska voin ne itse maalata ja käsitellä sopiviksi omaan kotiin. 

Sisustajana haluaisin käyttää mahdollisimman paljon huonekaluja ym kierrätettyinä. Viimeksi, asiakas sanoi minulle yöpöydistään; "Nämä voisi kyllä heittää meneen ja ostaa uudet" Onneksi hän itse piti ajatuksesta, kun sanoin, että "Näistä kyllä saisi kauniit ja niitä saisi freesattua maalilla ja uusilla vetimillä. Nämä on kuitenkin aivan ehjät, ainoa vika on väärä väri". 

Haluaisin myöskin suosia kierrätystä kaikissa mahdollisissa materiaaleissa, ei pelkästään huonekaluissa. Jos hivenen näkisimme vaivaa mm purkutöissä saisi sieltä kierrätyskelpoista materiaalia. 

Nykyään ihmiset heittävät turhan helposti täysin käyttökelpoista tavaraa pois. Toisen roska on toisen aarre. Vaikka, olen törmännyt tähänkin, että vaikka kuinka annat ilmaiseksi ehjiä ja käyttökelpoisia tavaroita, ei niitä kukaan huoli. Jostain syystä se uusi ja kaupasta hankittu on olevinaan parempi.